PIENTÄ PUUTARHAPUUHAA

 


Jos omistat puutarhan ja kirjakokoelman, sinulta ei puutu mitään. (Cicero)

- Paitsi aikaa lukea niitä kirjoja, kiitos puutarhan... (Puutarhapuuhailija)



Palaa blogiisi

Poikkeuskesä

Kuluva kesä on ollut poikkeuksellinen monessakin mielessä. Kaikkien aikojen hellekesä totta kai, mutta poikkeuksellinen on ollut myös varsin vähäiseksi (tähän mennessä) jäänyt taimihankintojen määrä. Normikesänä olisin käynyt varmaan lähes viikottain taimikaupoilla, mutta toisaalta, mikäs hätä tässä, sillä parhaat istutusajat ovat vasta edessäpäin. Ja tällaisena ennätyskuivana kesänä on koitunut vain omaksi pelastuksekseni, ettei ole ollut uusia istutuksia huolehdittavana, vanhoissakin on ollut riittävästi kastelemista. 

Täysin vaille istutuspuuhia en sentään ole jäänyt, kiitos hyvien naapureiden jotka piipahtivat pihassamme Avoimien puutarhojen päivänä. He olivat päättäneet luopua komeasta sinisarjastaan, jonka alun olivat aikoinaan itse tuoneet ulkomailta, ja tarjosivat sitä meille. Kasvi oli kuulemma jo ihan täyttänyt ruukkunsa ja vaati heidän mukaansa toimenpiteitä. Hiukan minua hirvitti, että miten komean sinisarjan käy minun hoteissani, mutta ennen kuin huomasinkaan, valtava kasvi oli saanut traktorikyydin pihaamme. Ei siis auttanut, oli kovetettava luontonsa ja ryhdyttävä julmiin paloittelutoimiin! Isäntä tuli apuun moottorisahoineen. Ja niinhän siinä kävi, että moottorisaha voitti sinisarjan 1-0, kuten seuraavista kuvista näkyy.

IMG_0372JPG
IMG_0378JPG

IMG_0383JPG

Mutta elämä voittaa, ja nyt noin kuukausi tuhotyön jälkeen nuo kahdeksan sinisarjan palasta sinnittelevät kukin omissa ruukuissaan ja ovat kovaa vauhtia elpymässä. Karsin paloista lehtiä aika rankalla kädellä, ja nyt jäljelle jääneet lehdet alkavat jo selvästi terhakoitua. Toivottavasti ensi kesänä nämä olisivat jo täysin toipuneet kovasta käsittelystään. Kukaties jo taas kukkisivatkin!

IMG_0409JPG

Ja luulenpa, että istutusvajekin tässä syksyn mittaan korjaantuu, sillä kesän aikana kehittyi ajatus alla näkyvästä uudesta istutusalueesta. Ja Vallusen Perttihän kävi taas kerran muuttamassa suunnitelman todeksi, tehokkaasti ja taitavasti kaivinkoneellaan. Nyt meillä on sitten makasiinin vintille johtavan sillan vieressä tuollainen muutaman kymmenen neliömetrin rinne odottamassa kasviasukkeja. Vakka-Taimessa jo kävin ja sieltä tarttuivat matkaan nuo kuvassa näkyvät Mme Plantier -ruusut. Vaan vielä on tilaa jäljellä! Autossakin on jo peräkoukku paikoillaan, sillä eihän tässä nyt muu auta kuin visiitti Nousiaisten puolelle suosikkitaimistoon!  :) 

IMG_0414JPG