NYYNÄISTEN KARTANON HISTORIAA
KESKIAIKA
Keskiajalla Nyynäinen oli Suomen merkittävimpiä kartanoita ja se saattoi alkujaan olla yksi Suomen rannikon varhaisia kuninkaankartanoita. Nyynäinen mainitaan rälssitilana jo 1300-luvun asiakirjoissa. Ensimmäinen tiedossa oleva omistaja oli Turun linnanpäällikkö Klaus Lydekenpoika Djäkn 1400-luvun alussa. Myöhemmin Nyynäistä hallitsivat mm. Bitz-, Oxenstierna- ja Fleming-suvut.
Nyynäisistä on varsin paljon kirjallista tietoa mm. vuodelta 1506, jolloin Nyynäisissä tehtiin inventointi sen omistaneen valtaneuvos, laamanni Henrik Bitzin kuoleman jälkeen. Kyseisessä inventoinnissa on kirjattu mm. varhaisin maininta suomalaisesta käsipyssystä. Inventaarin mukaan kartanossa oli muiden aseiden lisäksi myös neljätoista tuliasetta: hakapyssyjä, yksi kuparinen pyssy, neljä luotipyssyä sekä neljä kiviammuksia varten valmistettua asetta.
Samaten kankaita ja turkiksia oli Nyynäisissä vuoden 1506 inventaarin mukaan runsaasti. Tekstiileistä vuodeuutimet, seinävaatteet ja kattovaatteet olivat suuresta koostaankin johtuen kalliita ja ne otettiin esille ehkä vain juhlatilaisuuksiin.
Henrik Bitzin kuoltua hänen leskensä Anna Hansintytär Tott (s.1478) asui Nyynäisissä ja avioitui uudelleen
Klemet Hogenskildin kanssa. Tästä avioliitosta on Annan ainoa aikuiseksi kasvanut lapsi Anna Klemetintytär Hogenskild, joka syntyi Nyynäisissä tammikuussa 1513.
Anna Tott hoiti hallussaan olevaa omaisuutta huolellisesti, ja paljolti hänen aikanaan tehtyjen kirjallisten merkintöjen ansiosta on kartanon irtaimistosta säilynyt varsin tarkkoja tietoja.
Vuonna 1527 Nyynäisissä paloi kivestä tehty kartanorakennus. Rakennuksessa oli lasi-ikkunat useissa huoneissa, mikä oli tuolloin erittäin harvinaista. Ylipäätään kivitalotkin olivat harvinaisia Suomessa, niitä on arvioitu olleen 1500-luvulla vain parissakymmenessä kartanossa. Palaneesta kivilinnasta on yhä jäljellä Nyynäisten sivurakennuksen alla sijaitseva holvikellari.
Nyynäisten kartano on toisinaan liitetty myös Elinan surma -kansanballadin tapahtumiin. Balladin mukaan mahdollisesti Klaus Lydekenpoika Djäkn surmasi puolisonsa Elinan polttamalla tämän talonsa mukana.
1500-LUVUN JÄLKIPUOLISKO JA 1600-LUKU
Kivilinnan palon jälkeenkin elämä Nyynäisissä oli 1500-luvulla vaurasta ja komeaa. Vuosina 1549 ja 1574 Nyynäisissä tehdyissä inventoinneissa, joista edellisen toimitti itse Mikael Agricola, on asiakirjoihin jälleen kirjattu huomiota herättävän runsas määrä erilaisia tekstiilejä, kuten ryijyjä ja seinäverhoja.
Vuoden 1549 inventoinnista, joka tehtiin Anna Tottin kuoleman jälkeen, on myös ensimmäinen tunnettu merkintä lasiastioista Suomessa. Lasiastiat ovat olleet Suomessa todellista ylellisyyttä aina 1700-luvun lopulle asti.
Nyynäisten läänitys peruutettiin vuoden 1681 isossa reduktiossa kruunulle ja tila määrättiin Ruotsin ruotujakolaitoksen uudelleenorganisoinnin yhteydessä Turun ja Porin läänin ratsuväkirykmentin (henkirakuunarykmentti vuodesta 1721 alkaen) sotilasvirkataloksi.
1700- JA 1800-LUKU
Nyynäisten nykyinen, 1700-luvulta oleva päärakennus rakennettiin everstiluutnantin virkataloksi ja siirrettiin nykyiselle paikalleen mahdollisesti pihan lounaisreunasta 1811. Virkatalon haltijana ehti vuosina 1682-1801 olla useita everstejä, everstiluutnantteja ja kenraalimajureita. Tunnetuin heistä saattaa olla kenraalimajuri, vapaaherra Magnus Vilhelm Armfelt, jonka hallinnassa Nyynäisten virkatalo oli vuosina 1770-1776. Magnus Vilhelm Armfelt tunnetaan erityisesti jalkaväenkenraali, kreivi ja valtiomies Gustaf Mauritz Armfeltin isänä.
Virkatalo kaikkine alustalaistaloineen ja torppineen annettiin vuonna 1801 vuokralle.
1800-luvun alkupuolella Suomessa etsittiin paikkaa maanviljelysopistolle ja Varsinais-Suomestakin oli muutama vaihtoehtoinen tila, Nyynäinen mukaan lukien, mukana keskusteluissa. Lopulta opisto kuitenkin päätettiin sijoittaa Tammelan Mustialaan, missä se vielä nykyäänkin sijaitsee.
Eräässä 1800-luvun alkupuolen inventoinnissa Nyynäisissä on kirjattu olleen kaikkiaan 29 eri rakennusta. Satulakattoinen luonnonkivinavetta valmistui 1870 ja hirsirunkoinen härkätallirakennus 1884.
1900-LUKU
Nyynäinen oli vuoden 1681 isosta reduktiosta lähtien lopulta yli 260 vuotta valtion omistuksessa. Tämän ajanjakson viimeisen puolikkaan tila oli vuokrattuna, ja vasta 1940-luvulla tilan vuokraaja sai ostaa sen valtiolta.
Vuokralaisista ehkä tunnetuin lienee tehtailija Juho Tapani, joka asui Nyynäisissä ja viljeli tilaa 1905-1923. Hänet tunnetaan mm. Turun yliopiston perustamisen hyväksi antamastaan panoksesta: hän oli itsekin erittäin merkittävä lahjoittaja, minkä lisäksi hän toimi Yliopistoseuran hoitokunnassa ja edisti eri tavoin yliopistoa varten järjestettyä kansalaiskeräystä. Menestyksekäs kansalaiskeräys mahdollisti melko nopeasti Turun yliopiston perustamisen, ja Juho Tapani oli myös yksi 28.2.1920 pidetyn perustamiskokouksen osallistujista. Juho Tapanin aikana, vuonna 1920, Nyynäisiin rakennettiin oma juustomeijeri.
Nyynäisten suuri peltopinta-ala alkoi 1920-luvulla pienentyä ns. torpparivapautuksen seurauksena. Vuonna 1918 säädetty laki vuokra-alueiden lunastamisesta eli ns. torpparilaki laajentui vuonna 1922 koskemaan myös Nyynäisten kaltaisia kruununtiloja. Ilmeisesti kaikki Nyynäisten tuolloin 26 torpparista ja 11 mäkitupalaisesta käyttivät oikeutensa lunastaa talonsa peltoineen.
Toisen maailmansodan jälkeen valtion omistuksessa vielä olleen Nyynäisten pinta-alasta irrotettiin suurin osa siirtoväen asutustiloiksi.
Karjataloudesta luovuttiin 1980-luvulla.
Nyynäinen kuului 1930-luvulle asti Nousiaisten pitäjään ja sitten Lemuun. Lemun kunta liittyi vuonna 2009 Maskuun.
NYYNÄINEN KAUNOKIRJALLISUUDESSA:
Anna Hansintytär Tott
Esim. Kristiina Vuoren vuonna 2020 ilmestynyt Neitsytkruunu (kustantaja Tammi) pohjautuu Anna Hansintytär Tottin tunnettuihin vaiheisiin ja kertoo hänen nuoruudestaan, ensimmäisestä avioliitostaan ja myös elämästä Nyynäisissä. Lue lisää täältä.
LÄHTEET:
Jutikkala, Eino ja Nikander, Gabriel: Suomen kartanot ja suurtilat II, s. 138-140. Helsinki 1941.
Wikipedia: Nyynäinen
https://fi.wikipedia.org/wiki/Nyyn%C3%A4inen
Laukkanen, Esa: Komeaa elämää keskiajalla Nyynäisissä. Vakka-Suomen Sanomat 15.5.2015.
https://vakka.fi/uutiset/paikallinen/komeaa-elamaa... (maksullinen)
Aseiden kehitystä 1300-luvulta 1800-luvulle - hakapyssystä metsästyskivääriin.
https://www.tunturisusi.com/metsastyskulttuuri/aseet.htm
Haggrén, Georg 2004: Kartanoläänien ketju keskiaikaisessa ”Pohjois-Suomessa. SKAS 3/2004, s. 4-19. Suomen keskiajan arkeologian seura, Turun yliopisto 2004.
Haggrén, Georg 2011: Ylellistä vai yleistä: lasiastiat osana keskiajan ja uuden ajan alun materiaalista kulttuuria. Esinetutkimusverkosto Artefactan avajaiskonferenssi 2011, istunto VIII: Esineiden sosiaaliset ja symboliset ulottuvuudet I.
http://www.artefacta.fi/tapahtumat/vanhat_tapahtumat/avajaiskonferenssi/istunnot_vi_x
Lounetvuori, Irja: Rakkaudesta rakennuksiin - kartanot Irja Sahlbergin tutkimuskohteina, s.134-139. Turun Museokeskus 2013.
Setälä, Ritva 2020: Yliopistokeräys paljasti kansan sivistystahdon. Turun Sanomat 23.2.2020 s. 9.
https://www.ts.fi/lukemisto/4859608/Yliopistokerays+paljasti+kansan+sivistystahdon... (maksullinen)
Wikipedia: Juho Tapani
https://fi.wikipedia.org/wiki/Juho_Tapani
Wirilander, Kaarlo 1953: Suomen armeijan upseeristo ja aliupseeristo 1718-1810, virkatalonhaltijain luettelot. Suomen historiallinen seura, Helsinki.