NYYNÄISTEN KARTANON HISTORIAA

 


KESKIAIKA

Keskiajalla Nyynäinen oli Suomen merkittävimpiä kartanoita ja se saattoi alkujaan olla yksi Suomen rannikon varhaisia kuninkaankartanoita. Nyynäinen mainitaan rälssitilana jo 1300-luvun asiakirjoissa. Ensimmäinen tiedossa oleva omistaja oli Turun linnanpäällikkö Klaus Lydekenpoika Djäkn 1400-luvun alussa. Myöhemmin Nyynäistä hallitsivat mm. Bitz-, Oxenstierna- ja Fleming-suvut.

Nyynäisistä on melko paljon kirjallista tietoa mm. vuodelta 1506, jolloin Nyynäisissä tehtiin inventointi sen omistaneen valtaneuvos Henrik Bitzin kuoleman jälkeen. Kyseisessä inventoinnissa on kirjattu mm. varhaisin maininta suomalaisesta käsipyssystä. Inventaarin mukaan kartanossa oli muiden aseiden lisäksi myös neljätoista tuliasetta: hakapyssyjä, yksi kuparinen pyssy, neljä luotipyssyä sekä neljä kiviammuksia varten valmistettua asetta.

Samaten kankaita ja turkiksia oli Nyynäisissä vuoden 1506 inventaarin mukaan runsaasti. Tekstiileistä vuodeuutimet, seinävaatteet ja kattovaatteet olivat suuresta koostaankin johtuen kalliita. Niistä jotkut olivat esille ripustettuina ehkä vain juhlatilaisuuksissa. 

Henrik Bitzin kuoltua hänen leskensä Anna Tott asui Nyynäisissä ja avioitui uudelleen kahdesti. Anna Tott hoiti hallussaan olevaa omaisuutta huolellisesti tarkan kirjanpidon avulla. Paljolti hänen aikanaan tehtyjen kirjallisten merkintöjen kautta kartanon irtaimistosta on tarkkoja tietoja säilynytkin.

Vuonna 1527 Nyynäisissä paloi kivestä tehty kartanorakennus. Rakennuksessa oli lasi-ikkunat useissa huoneissa, mikä oli tuolloin erittäin harvinaista. Ylipäätään kivitalotkin olivat harvinaisia Suomessa, niitä on arvioitu olleen 1500-luvulla vain parissakymmenessä kartanossa. Palaneesta kivilinnasta on yhä jäljellä Nyynäisten sivurakennuksen alla sijaitseva holvikellari.

Nyynäisten kartano on toisinaan liitetty myös Elinan surma -kansanballadin tapahtumiin. Balladin mukaan mahdollisesti Klaus Lydekenpoika Djäkn surmasi puolisonsa Elinan polttamalla tämän talonsa mukana.

keskiaikakuvajpg

1500-LUVUN JÄLKIPUOLISKO JA 1600-LUKU

Kivilinnan palon jälkeenkin elämä Nyynäisissä oli 1500-luvulla vaurasta ja komeaa. Vuosina 1549 ja 1574 Nyynäisissä tehdyissä inventoinneissa, joista edellisen toimitti itse Mikael Agricola, on asiakirjoihin jälleen kirjattu huomiota herättävän runsas määrä erilaisia tekstiilejä, kuten ryijyjä ja seinäverhoja.

Vuoden 1549 inventoinnista, joka tehtiin Anna Tottin kuoleman jälkeen, on myös ensimmäinen tunnettu merkintä lasiastioista Suomessa. Lasiastiat ovat olleet Suomessa todellista ylellisyyttä aina 1700-luvun lopulle asti.

Nyynäisten läänitys peruutettiin vuoden 1681 isossa reduktiossa kruunulle ja tila määrättiin ruotujakolaitoksen organisoinnin yhteydessä henkirakuunain sotilasvirkataloksi.


1700- JA 1800-LUKU

Nyynäisten nykyinen, 1700-luvulta oleva päärakennus rakennettiin everstiluutnantin virkataloksi ja siirrettiin nykyiselle paikalleen mahdollisesti pihan lounaisreunasta 1811. Virkatalon haltijana ehti vuosina 1682-1801 olla useita everstejä, everstiluutnantteja ja kenraalimajureita. Tunnetuin heistä saattaa olla kenraalimajuri, vapaaherra Magnus Vilhelm Armfelt, jonka hallinnassa Nyynäisten virkatalo oli vuosina 1770-1776. Magnus Vilhelm Armfelt tunnetaan erityisesti jalkaväenkenraali, kreivi ja valtiomies Gustaf Mauritz Armfeltin isänä.

Virkatalo kaikkine alustalaistaloineen ja torppineen annettiin vuonna 1801 vuokralle.

1800-luvun alkupuolella Suomessa etsittiin paikkaa maanviljelysopistolle ja Varsinais-Suomestakin oli muutama vaihtoehtoinen tila, Nyynäinen mukaan lukien, mukana keskusteluissa. Lopulta opisto kuitenkin päätettiin sijoittaa Tammelan Mustialaan, missä se vielä nykyäänkin sijaitsee.

Nyynäisten satulakattoinen luonnonkivinavetta valmistui 1870 ja hirsirunkoinen härkätallirakennus 1884. Eräässä 1800-luvun alkupuolen inventoinnissa Nyynäisissä on kirjattu olleen kaikkiaan 29 eri rakennusta.


1900-LUKU

Tilan oma juustomeijeri rakennettiin 1920. Nyynäisten kartano oli tuohon aikaan suurtila, jolla oli myös varsin suuri kantakirjattu lypsykarja ja lukuisia hevosia. Toisen maailmansodan jälkeen tilasta irrotettiin huomattavat pinta-alat siirtoväen asutustiloiksi. Karjataloudesta luovuttiin 1980-luvulla.

Nyynäinen kuului 1930-luvulle asti Nousiaisten pitäjään ja sitten Lemuun.


 

LÄHTEET:

Jutikkala, Eino ja Nikander, Gabriel: Suomen kartanot ja suurtilat II. Helsinki 1941, s. 138-140.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Nyynäinen

https://vakka.fi/uutiset/paikallinen/komeaa-elamaa...

http://www.tunturisusi.com/metsastyskulttuuri/asee...

http://www.artefacta.fi/tapahtumat/vanhat_tapahtum... (Georg Haggren: Ylellistä vai yleistä: lasiastiat osana keskiajan ja uuden ajan alun materiaalista kulttuuria.)