PIENIÄ PIHAPÄIVITYKSIÄ: PUUTARHAPUUHAILUA NYYNÄISISSÄ


 


Jos omistat puutarhan ja kirjakokoelman, sinulta ei puutu mitään. (Cicero)

- Paitsi aikaa lukea niitä kirjoja, kiitos puutarhan... (N:n puutarhapuuhailija)



 

Valkea joulu

Vuoden 2021 joulu jää varmasti mieleen kauniin lumisista näkymistään, oikeista joulukorttimaisemista! Jouluaattokin oli jo kivan talvinen ja valkoinen, mutta joulupäivänä lunta tulikin sitten oikein toden teolla. Aamupäivän lumitöiden jälkeinen voittajafiilis kesti vain hetken, sillä iltapäivällä lunta satoi lisää ennätyksellisen paljon vajaan parin tunnin aikana. Mutta kun lumi oli kevyttä ja kuivaa pakkaslunta, eikä kelikään ollut liian kylmä, niin lumityöthän olivat silkkaa hupia, ja tietenkin tehokasta vastapainoa kaikille jouluherkuille. 

Ei ihan heti muistu mieleen, milloin viimeksi piha olisi jouluna ollut näin jouluisen näköinen.

IMG_1800jpeg

IMG_1794jpeg
Läntinen taivas hehkuu sinistä saunarakennuksen takana, hämärä on juuri laskeutunut.


IMG_1796jpeg
Tässä lammen lumipeite on vielä koskematon. Vuorokautta myöhemmin siinä risteili jo ainakin kymmenet rusakon jäljet.  


IMG_1808jpeg
Tästä joulupäivän iltana otetusta kuvasta jo vähän aavistaa, että päivä oli melko lumityöpainotteinen... :)


IMG_1823jpeg
Päärakennuksen katon lumikerros ei kerro koko totuutta joulupäivän lumimäärästä.
 

IMG_1812jpeg
Pihan luoteiskulman valaistu tammi naapureineen. 


Alkukesän upeat kukinnat

Parista edellisestä keväästä poiketen tänä vuonna on riittänyt kosteutta. Toukokuussa ja kesäkuun alkupuolella on satanut selvästi enemmän kuin mihin viime vuosina on totuttu. Sen, tai jonkin muun seikan, seurauksena monet pensaat ja pikkupuut ovat kukkineet tänä keväänä ihan ylenpalttisesti. Poikkeuksiakin kyllä on, esimerkiksi kultasade, joka piti välivuoden kukinnassaan.

Sen sijaan esimerkiksi tämä unkarinsyreeni kukki tänä vuonna näin upeasti. Ja mikä tuoksu!

IMG_0090jpg

Juhannusruusutkin pistivät parastaan, tosin etuajassa kuten aina. Kukinta oli parhaimmillaan jo paria viikkoa ennen juhannusta.

IMG_0096jpg

Sensation-jalosireenin oksa, taustalla alppiröyhytatar.

IMG_0105jpg

Helmiorapihlaja, taustalla juhannusruusu ja makedonianmänty.

IMG_0094jpg

Ja ettei totuus unohdu! Jos koristepensaat, niin kyllä ovat rikkaruohotkin tykänneet alkukesän kosteudesta. Koiranputken kukinnot eivät ole tainneet koskaan olla näin komeita tämän peltotien pientareilla. Kauniita nekin! Kuvassa tien kaarteen päällä ilmassa näkyvät unidentified flying objects ovat kaksi lentoon säikäyttämääni sepelkyyhkyä :)

IMG_0109_rajattujpg


Syksyn vähiin jääneet istutuspuuhat

Istutukset jäivät tänä vuonna määrällisesti todella paljon vähäisemmiksi kuin viime vuosina keskimäärin. Kesä oli tällaiselle laiskalle istuttajalle liian kuiva: ymmärsin pidätellä istutusintoani pitääkseni kastelu-urakan siedettävällä tasolla. Ja syksy puolestaan oli sen verran kiireinen, ettei kesän istutusvajetta tullut silloinkaan kurottua umpeen. 

Syksyn isoin istutustyö liittyi sen rinteen viimeistelyyn, josta kirjoitin alkusyksyllä. Silloin olin tuonut makasiinin sillan viereen tehtyyn istutusalueeseen vasta muutamia ruusuja. Syksymmällä istutin rinteeseen vielä seppelvarpua, lamohietakirsikkaa, hortensiaa 'Living little lime', ja happomarjaa 'Admiration'. Ja vielä jäi keskelle tyhjä paikka odottelemaan tulevaa kesää ja uutta inspiraatiota :)


_DSC0439JPG

Kaunis ja kuiva syksy 2018

Syksy antoi kasveille tänä vuonna poikkeuksellisen upeat värit, varmaankin kuivuudesta johtuen. Oli kiva kierrellä pihaa kameran kanssa yhtenä aurinkoisena syyslauantaina:

Sirotuomipihlajan punainen näytti tältä
_DSC0386JPG

Mongolianvaahteran väritys taittui oranssiin.
_DSC0398JPG

Tuurenpihlajan väritys ei kuvassa pääse alkuunkaan oikeuksiinsa. Niissä oli ehkä yksi syksyn upeimmin hohtavista väreistä, ainakin meidän pihalla.
_DSC0395JPG

Vaahteran syyskeltaiseen voi aina luottaa, aina yhtä komea!
_DSC0405JPG

Pieni nukkeruusun taimi sijoittui värikisassa myös ihan kärkisijoille._DSC0400JPG

Keltainen pensashanhikki. Ei varsinaisesti suosikkipensaani, mutta onhan se kuitenkin ihastuttava myöhäisen syksyn kukkijana.
_DSC0413JPG

Lammen veden ei muisteta olleen syksyisin koskaan näin alhaalla kuin se tänä syksynä on! Veden pinta on varmaan jopa puolisen metriä normaalitason alapuolella ajankohtaan nähden. Etummaisessa kalliossa näkyvä tumma raita osoittaa sen tason, missä vedenpinta ylimmillään keväisin on. 
_DSC0419JPG




Poikkeuskesä

Kuluva kesä on ollut poikkeuksellinen monessakin mielessä. Kaikkien aikojen hellekesä totta kai, mutta poikkeuksellinen on ollut myös varsin vähäiseksi (tähän mennessä) jäänyt taimihankintojen määrä. Normikesänä olisin käynyt varmaan lähes viikottain taimikaupoilla, mutta toisaalta, mikäs hätä tässä, sillä parhaat istutusajat ovat vasta edessäpäin. Ja tällaisena ennätyskuivana kesänä on koitunut vain omaksi pelastuksekseni, ettei ole ollut uusia istutuksia huolehdittavana, vanhoissakin on ollut riittävästi kastelemista. 

Täysin vaille istutuspuuhia en sentään ole jäänyt, kiitos hyvien naapureiden jotka piipahtivat pihassamme Avoimien puutarhojen päivänä. He olivat päättäneet luopua komeasta sinisarjastaan, jonka alun olivat aikoinaan itse tuoneet ulkomailta, ja tarjosivat sitä meille. Kasvi oli kuulemma jo ihan täyttänyt ruukkunsa ja vaati heidän mukaansa toimenpiteitä. Hiukan minua hirvitti, että miten komean sinisarjan käy minun hoteissani, mutta ennen kuin huomasinkaan, valtava kasvi oli saanut traktorikyydin pihaamme. Ei siis auttanut, oli kovetettava luontonsa ja ryhdyttävä julmiin paloittelutoimiin! Isäntä tuli apuun moottorisahoineen. Ja niinhän siinä kävi, että moottorisaha voitti sinisarjan 1-0, kuten seuraavista kuvista näkyy.

IMG_0372JPG
IMG_0378JPG

IMG_0383JPG

Mutta elämä voittaa, ja nyt noin kuukausi tuhotyön jälkeen nuo kahdeksan sinisarjan palasta sinnittelevät kukin omissa ruukuissaan ja ovat kovaa vauhtia elpymässä. Karsin paloista lehtiä aika rankalla kädellä, ja nyt jäljelle jääneet lehdet alkavat jo selvästi terhakoitua. Toivottavasti ensi kesänä nämä olisivat jo täysin toipuneet kovasta käsittelystään. Kukaties jo taas kukkisivatkin!

IMG_0409JPG

Ja luulenpa, että istutusvajekin tässä syksyn mittaan korjaantuu, sillä kesän aikana kehittyi ajatus alla näkyvästä uudesta istutusalueesta. Ja Vallusen Perttihän kävi taas kerran muuttamassa suunnitelman todeksi, tehokkaasti ja taitavasti kaivinkoneellaan. Nyt meillä on sitten makasiinin vintille johtavan sillan vieressä tuollainen muutaman kymmenen neliömetrin rinne odottamassa kasviasukkeja. Vakka-Taimessa jo kävin ja sieltä tarttuivat matkaan nuo kuvassa näkyvät Mme Plantier -ruusut. Vaan vielä on tilaa jäljellä! Autossakin on jo peräkoukku paikoillaan, sillä eihän tässä nyt muu auta kuin visiitti Nousiaisten puolelle suosikkitaimistoon!  :) 

IMG_0414JPG

Mukana Avoimissa puutarhoissa 1.7.2018

Arvasin heti keväällä, kun ilmoitimme pihan mukaan Avoimiin puutarhoihin, että vielä tulee se hetki jolloin koko idea kaduttaa ankarasti. Ja tulihan se toden totta: viimeisinä päivinä ennen tilaisuutta omat silmät näkivät pihan joka nurkassa pelkkää kitkettävää ja korjattavaa, mutta samalla tiesi että aika loppuu armotta kesken, apua! Valoisat illat toki mahdollistivat reilunpituisen iltavuoron tekemisen pihalla päivätyön jälkeen, eli ehdin höösätä vähintäänkin kylläkseni. Onneksi sunnuntai koitti nopeasti ja palautti järjen ja mielenrauhan: eiväthän puutarhaihmiset todellakaan tule etsimään niitä rikkaruohoja kukkapenkistämme!. Summa summarum: heinäkuun ensimmäinen sunnuntai oli  tavattoman mukava ja onnistunut päivä! Jo ennen päivän päättymistä huomasin ajattelevani, että tämänhän voisi toistaakin jonain tulevana vuotena :) Ainoa harmi oli, että läheskään kaikkien pihavieraiden kanssa ei ehtinyt jutella ja ylipäätään oli mahdoton pysyä perillä siitäkään, minkä verran vieraita kävi. Pysäköintipaikoilla olleiden autojen määristä päättelimme, että reilusti yli 200 kävijää taisi viiden tunnin aikana vähintään pihallamme piipahtaa! Kiitos kaikille kävijöille, oli todella mukavaa että halusitte kurkistaa myös meidän pihaamme! Vakka-Suomen Sanomien toimittajakin kävi, ja kirjoitti kivan jutun lehteen. Erityisen paljon mieltä lämmitti tämä ET-lehden blogikirjoitus, jonka kirjoittajan lyhyesti ehdin tavatakin sunnuntaina. Kiva kirjoitus, ja ne kukkakuvat! Kannattaa vilkaista: https://www.etlehti.fi/blogit/tietyssa-iassa/kavin-nyynaisten-kartanon-piilopuutarhassa 


img_9681jpg
N
ukka-angervo (holodiscus discolor) somine kukintoineen


Yllätyskukkia

Viikon sisällä löysin pihapiiristä useita iloisia yllätyksiä eli ensimmäistä kertaansa kukkimaan intoutuneita kasveja! Tähän sarjaan kuuluvat ainakin muutama vuosi sitten istutetut kaukasianpioni (paeonia Mlokosewitschii), joka on tuossa otsikkokuvassa, sekä magnolia 'Vanha rouva' ja hevoskastanja. Niin magnolian kuin pioninkin kukinnot olisivat huonolla tuurilla voineet jäädä huomaamattakin, molemmat olivat jo lakastumassa siinä vaiheessa kun ne hoksasin. Mikä kertoo paljon tämän toukokuun lämpötiloista ja kuivuudesta!  

IMG_0337.JPG
Onneksi sentään ehdin ikuistaa magnolian ihkaensimmäiset kolme kukintoa, vaikkakin ne kieltämättä jo vähän olivat ehtineet nuupahtaa. 

4cfa8dc64da94b54868d5874d149f56c.jpg
Siellä se piileksi, todistetusti siis ainakin yksi kukinto löytyi hevoskastanjasta!  

Ruusuorapihlaja taisi kukkia tänä keväänä jo toista kertaansa, tässä kukat vielä vähän nupussa:

_DSC0365.JPG


Nämä piharakennuksen nurkalla rehottavat raparperit ovat kaikkea muuta kuin uusistutuksia, periytyvät ties miten kaukaisilta vuosilta, mutta niin hauskan näköinen kukinto niilläkin on, että oli ihan pakko ottaa kuva:

_DSC0374.JPG

Ja näiden tummien ihanuuksien sipulit tulivat isännän tuomisina Amsterdamista viime syksynä:

8da722e4a02b4941bea7f9253ed90e61.jpg

Kaikkien näiden ihanien hellepäivien jälkeen nyt kyllä jo tarvittaisiin vettä välillä, muuten käy kalpaten joko kukkien tai vettä kastelukannuilla roudaavan emännän... :)


Telkät täällä taas!

Tänään aamulla näin kevään ensimmäisen telkän pihalammella. Kameraa en aamukiireiden lomassa ryhtynyt kaivamaan esiin. Telkkäkoiras sukelteli ja pulikoi pienessä sulassa aukossa, jonka oli lammen reunamilta löytänyt. Rouvansa oli kukaties jo asettunut pönttöön pesimään.

c417a381dee0441d8594001757e7aa1e.jpg

Nopeat syövät hitaat: viime keväältä muistamme aikamoisen melskeen, kun kaksi telkkäpariskuntaa laskeutui lammelle samana päivänä ja koiraat joutuivat kisaamaan lammen herruudesta - ja samalla siis rantakoivussa olevan pöntön käyttöoikeudesta. Tämän päiväinen pariskunta oli ajoittanut tulonsa varsin hyvin, sillä muita pesäpöntön havittelijoita ei tainnut olla liikkeellä ja iltaan mennessä lammen jää oli huvennut jo ihan merkittävästi. Vaikka päivä ei varmaankaan ollut edes kevään tähän asti lämpimin, oli illalla jo yli puolet lammesta vapautunut jääpeitteestä. Kyllä se kevät tästä vihdoin alkaa!

 

_dsc0157.jpg

 

 

Nyynäisten puut

Isovanhempieni tullessa Nyynäisiin vuonna 1928 on koko mäki ollut lähes puuton: siltä ajalta on joitain valokuvia, josta tämän hyvin voi todeta. Yrjö-isoisä on selvästikin ollut puutarhaihmisiä, sillä hän on tuonut alueelle monia siihen aikaan ehkä vielä vähän harvinaisempiakin puulajeja. Hänen istuttamanaan alueelta löytyy vieläkin mm. makedonianmäntyjä, siperiansembroja, douglas-kuusia, paljon saarneja, jne. Ja lukemattomia muita jaloja lehtipuita kuten tammia, vaahteroita, jalavia ja lehmuksia.

Isoisällä on ollut mielessään myös selvät istutussuunnitelmat: yhä edelleen pihapiiristä ja sitä ympäröivistä mäistä on havaittavissa selvä suunnitelmallisuus. Siperianlehtikuuset on sijoitettu ns. Myllymäen länsireunaan ja pohjoispäätyyn. Mäen pohjoisimpaan kulmaan, kallioiden ja pellon rajaamalle alueelle on istutettu myös haavikko. Tällä aluevalinnalla on varmaankin haluttu ennaltaehkäistä haapojen holtiton leviäminen juurivesojensa avulla. Siperianlehtikuusten lisäksi muitakin suunnitellusti istutettuja puuryhmiä tai -rivejä löytyy muiltakin pihaa ympäröiviltä mäiltä: sembramäntyjä Karhukalliolta, saarneja Mikonmäeltä ja tammia Aittanmäeltä. Varsinaisella piha-alueella tämä isoisän puuistutusten suunnitelmallisuus on luonnollisesti vieläkin paremmin todettavissa yhä edelleen tänä päivänä.

2018-01-2112.54.31.jpg

Sembramäntyjen rivi Karhukalliolla, konehallin takana.

 

2018-01-2112.52.55.jpg

  Vanha, valtava hopeapaju ja sitä useita vuosikymmeniä nuorempi kyynelkoivu. Hopeapaju on mielestäni yksi kauneimmista puista, harmi vain että se on myös yksi kaikkein roskaavimmista puista.

 

2018-01-2113.28.00.jpg

 Lammen rannalla kasvaa yksi pihapiirin harvoista rauduskoivuista. Kaunis kesällä ja talvella!

 

 

Ihan selvästi päivä jo pitenee!

Ei näemmä tarvitse kulua kuin pari viikkoa talvipäivänseisauksesta, kun puutarhaihminen alkaa jo haistella kevään etenemistä... Mutta koska posti ei ole kantanut siemenkuvastoja kotiin eikä muitakaan kevään merkkejä ole vielä liiemmin havaittavissa, täytyy paremman puutteessa tyytyä katselemaan edellisen kasvukauden valokuvia. Tämä tasan yhden puutarhapuuhailijan muodostama raati valitsi tähän omasta mielestään kauden parhaat otoksensa:

alla olevassa kuvassa pääosaa esittävät Piilopuutarhassa asustavat kasvit, joista etualalla kolmilehti, sitten tummalehtinen keijunkukka, tuoksumatara ja kimikki. Taka-alalla erottuvat myös lehtosinilatva ja pari tummapärskäjuurta. (Myös otsikon yläpuolella oleva profiilikuva on Piilopuutarhasta, ja siinä varjossa viihtyvien kasvien lista jatkuu: etualalla kesäpikkusydäntä ja kärsäkallaa, sitten laakeripensaan ympärillä rönsytiarellaa, hiirenporrasta ja sinikämmentä, sekä taka-alalla kuunliljaa.)

 

dsc_9666.jpg

 

Seuraavassa kuvassa on kellokuusama täydessä kukinnossaan. Kolkwitzia amabilis kukki upeasti kesällä 2017.

 

dsc_9710.jpg

 

Samoin kultasade kukki kerrassaan upeasti viime kesänä! 

 

3a68a1a3c6004f3481ec2ab70d2539bf.jpg

 

Hyvää, ja kärsivällistä, tulevan kevään ja istutuskauden odotusta muillekin puutarhaihmisille

toivottaa Puutarhapuuhailija

 

 

Tammi ja joulun valot

Edellisessä kirjoituksessa kerroin miten tälle tammelle raivattiin tilaa, ja nyt joulun aatonaattona päätimme siipan kanssa valaista sen juhlapyhiksi.  Halusimme kokeilla miltä tammi näyttää pienillä valonheittimillä alhaaltapäin valaistuna. Hienoltahan se näytti! Piti ihan hypätä autoon ja kiertää Nousiaisten tietä Järäisiin ja siitä Kustavintietä takaisin kylätielle nähdäksemme miltä puu kauempaa katsoen näyttää. Oli kyllä vähän pettymys huomata, että ei puun valaistus kauempaa juurikaan erottunut. Toki sen huomasi kun osasi katsoa, mutta eipä tammen silhuetti Kustavintielle asti todellakaan näkynyt. Mutta Nyynäisten kylätieltä, joka kulkee oikeastaan ihan tämän tammen alta, valaistus näytti oikein kivalta. Ja kyllähän tässä talvipäivänseisauksen tienoilla kaikki lisävalaistus ja -valo on mukavaa ja tervetullutta!

Päärakennuksen kaikissa ikkunoissa olevien joulukynttelikköjen valokin yritettiin vangita tähän kuvaan, mutta pimeässä kuvaaminen vaatii vielä vähän treenaamista. Kynttelikköjä ei näy kuvassa laisinkaan! Harmi, sillä näyttivät kauniilta nekin!

 

_dsc0036.jpg



Puunhoitaja korkeuksissa

Wikipedian mukaan arboristi on puunhoitaja eli puuvartisten kasvien hoidon ammattilainen. Meillä oli yksi sellainen töissä marraskuun ensimmäisenä lauantaina. Kylmäpäinen kaveri. Kiipeäisitkö sinä moottorisahan kanssa parikymmenmetriseen puuhun ja ryhtyisit pudottamaan sitä latvasta alkaen alas, moottorisaha käyden siinä omien silmien korkeudella? Minä en. Tästä  kaverista kyllä huomasi että puita oli tullut kaadettua jo aiemminkin, sen verran vakaasti ja varmasti työ sujui. Saatiin poistettua muutama hankalassa paikassa sijainnut puu, joita isäntä ei voinut kaataa perinteiseen tapaan ilman että olisi aiheutunut iso vahinko ympäröiville puille. Nyt saatiin pois mm. iso kuusi, joka kylläkin oli vielä ihan hyvinvoiva, mutta sai naapurinaan olevan tammen kasvamaan toispuoleisesti. Nyt komea tammi pääsi ahdingosta ja sen latvus pääsee ajan kanssa korjautumaan tasapainoisen malliseksi. Samainen kuusijätti myös tuntui vievän kaiken veden maasta ympärillään: piilopuutarhassa ko. alueen kasvit nuupahtivat aina ensimmäisinä kun sateesta oli taas kulunut aikaa.

 

 4c4f2d7025bb42519c47251028780666.jpg

 Työn edetessä kuusikin alkaa näyttää männyltä.

 

27c15f63df764de4b716229eb7f34cbf.jpg

Nyt on tammella tilaa. Tuli mieleemme että sen voisi vaikka talviviikonloppuina valaista. Voisi olla kivan näköinen!




Syksyn viimeiset istutukset

Koko syyskuu ja iso osa elokuustakin meni niin, etten haikaillut mitään uusia istutettavia kasveja. Mutta syyskuun viimeinen lauantai havahdutti todellisuuteen: edessä on monta pitkää ja pimeää kuukautta ilman mahdollisuutta myllätä multaa. Siispä viimeiset istutushetket ovat käsillä ja nehän on hyödynnettävä! Kiireesti Mattiloita tapaamaan Nousiaisiin ja löytyihän heidän taimistoltaan taas istutettavaa. Koska keittiökasvimaa ei ole välttämättä kaikkina vuodenaikoina mikään silmänilo, olin jo pitkään ajatellut sen rajaamista jollain matalahkolla pensasaidalla. Tähän tarpeeseen löysin nyt nukkeruusun (Rosa nitida), jota hankin parikymmentä tainta. Tässä he ovat odottamassa istutustaan, kauniisti syysväreissään.


91a97fc4d9344bdb82001b6b961572a4.jpg

Näillä saan siistittyä kasvimaan reunan, ja kun jätän istutusriviin pari aukkoa, pääsee kasvimaalle jatkossakin ilman että joutuu hyppimään nukkeruusujen yli. Matalina pensaina eivät myöskään varjosta taaksensa jäävää kasvimaata liiaksi. Toivottavasti ehtivät myöhäisestä istutushetkestä huolimatta nyt asettautua niin että selviävät tulevasta talvesta. Ja toisin sanoen: toivottavasti talvi ei tule vielä ihan pian, vaan saadaan nauttia pitkään kuulaasta syksystä ja etenkin näistä syksyn kauniista väreistä!


_dsc0023.jpg



Piilopuutarhan kahdeksas kesä

Vuonna 2010 aloimme raivata pihan pohjoisreunalla olevaa villiintynyttä aluetta. Sireenipensaat olivat tehokkaasti ottaneet haltuun lähes koko alueen, joten urakka aloitettiin sireeniviidakon karsimisella. Ajatuksena oli alusta alkaen luoda alueesta pieni salaisten polkujen verkosto. Idea syntyi Venetsian lomamatkalla sikäläisen hotellin pikku puutarhasta, joka vaikutti kokoaan paljon suuremmalta pensaiden muodostaessa sinne hienon labyrintin. Suurimman raivausurakan jälkeen ensimmäisiä istutuksia taisivat olla marjakuuset. Tämän kesän viimeisin istutus piilopuutarhaan on pontalehti (Saryma henryi). Uusintayritys, sillä pari vuotta sitten hankkimani pontalehden taimi ei selvinnyt ensimmäisestä talvestaan, joka olikin poikkeuksellisen tuhoisa monille istutuksille. Ja onhan siinä välillä tullut istutettua pari muutakin tainta... Tänä kesänä piilopuutarha alkoi jo olla aika lähellä sentyyppistä kasvien keskellä kulkevaa polustoa, joka mielessä kahdeksan vuotta sitten siinteli. Kuten rakkaalla lapsella on monta nimeä, niin samoin tätä pihan nurkkaa kutsutaan varjopuutarhaksi, piilopuutarhaksi tai  milloin miksikin. Mutta on sitä ollut tosi kiva suunnitella ja rakentaa!


dsc_9689.jpg

 

dsc_9685.jpg



Kuljeskeleva kasvi

Monet varoittivat kermesmarjan (Phytolacca acinosa) innosta vaihtaa kasvupaikkaansa, eli ei se yllätyksenä tullut. Sen sijaan sen mieltymys kuivaan kallionpäälliseen on yllättävä. Ensimmäisen kesänsä kermesmarja vietti kunnon savensekaisessa mullassa, ja kasvoikin valtavaksi. Seuraavana kesänä luulin ensin sen kokonaan kuolleen, kunnes havaitsin tutun oloisen kasvin vuorenkilpien seassa yhdellä kuivalla kallionkupeella. Siinä se on nyt menestynyt jo kaksi vuotta. Ei kasva ihan niin suureksi kuin alkuperäisellä paikallaan, mutta kukkii joka tapauksessa kauniisti ja pärjäsi ilman kastelua tämänkin kesän kuivista kausista.

img_9679.jpg

Sen sijaan ukontulikukka (Verbascum thapsus) katosi yhden kesän kukittuaan. Kaksivuotinen kasvi kun on, niin elättelin vielä ensimmäisenä kesänä, jona sitä ei näkynyt, toivoa että josko seuraavana kesänä jotain taas maasta nousisi. Vaan ei, kadonnut on. Ei ehditty kokeilla miten hyvin tuo kukkavarsi olisi soihtuna toiminut. Olisiko ollut komean entisaikaisen nimityksensä 'kuninkaan kynttilä' arvoinen?  

img_9660.jpg



Lumpeita lammella

Lumpeet (Nymphaea 'Marliacea Albida' ja 'Virginalis') ovat tänä kesänä kukkineet ennätyksellisen runsaasti. Voivat muutenkin hyvin, ehkä jopa turhankin hyvin. Lammessa on kaksi lummekasvustoa ja kumpikin alkaa olla jo yli parimetrisiä halkaisijaltaan. Kunhan eivät riistäydy täyttämään koko lätäkköä!

3ba5afc51f184dbfac31abeb812b908d.jpg

img_9689.jpg

Tänä kesänä istutin lammen rannalle valkokletran (Clethra alnifolia 'Hummingbird'). Ihan uusi tuttavuus. Kuvien perusteella näyttäisi kukkivan todella kauniisti, jäädään odottamaan. Toivottavasti istutuspaikka ei ole liian märkä. Mutta jos valkokletra asettuu paikkaansa yhtä hitaasti kuin jo vuosia sitten lammen rantaan istuttamani villapajut, niin sitten sitä kukintoa saattaa joutua odottelemaan vähän pidemmän tovin. Ensimmäiset vuodet villapajujen kiusana olivat niiden lehtiä syövät ötökät, mutta nyt tilanne on rauhoittunut eikä torjuntakeinoja ole tarvinnut miettiä. Villapajujen lehdet ovat kauniin hohtavia ja ihanan paksuja. Aivan varmasti lehtiensä  mukaan on nimetty tämä pensas.

img_9690.jpg

 

dsc_9638.jpg 



Tunnistamaton tulokas

Tämä ilmaantui pihan nurkkaan kesällä 2016, oletin sen tulleen jonkin taimen mukana, salamatkustajana. Epäilin rikkaruohoksi mutta jokin varoitti nyppäisemästä sitä pois, sen verran näyttävä lehtiruusuke sillä oli. Aikaisin tämän vuoden keväällä huomasin lehtiruusukkeen talvehtineen, ikivihreän vikaa kasvilla siis. Varsin pian kevään käynnistyttyä alkoi tämä kasvattaa komeita kukkavarsia ja viimeistään nyt vakuutuin että ei taida olla rikkaruohosta kyse. Kukkavarret kerryttivät korkeutta sellaiset 60-70 cm ja pian niihin alkoi kehittyä myös kukkanupun oloista kasvua. Kovin hyvin kasvi tuntuu viihtyvän täysin varjoisassa paikassaan hemlokin juurella. Lehdet ovat karheapintaiset ja kukinto on tuollainen vaatimaton, mutta melko pitkään kestävä. Yhä edelleen elokuussa kasvissa on yksittäisiä pikkukukkia. Toivottavasti löydän tälle vielä nimenkin!

mysteerikasvi_1.pngmysteerikasvi_2.png

dsc_9726.jpg